Menin poikkeuksellisesti viime keskiviikkona tallille, tällä
kertaa rakasta Pinniä moikkaamaan! Olin nähnyt neidin viimeksi noin puoli
vuotta sitten, kun hänet haettiin ylläpitoon. Oli aivan ihana nähdä pitkästä
aikaa, ei kyllä kumpikaan ollut unohtanut toista tänä aikana!
Pinni antoi hienosti kiinni, mutta laitettaessa näytti,
ettei pieniä huonoja tapojakaan oltu unohdettu: neiti itseasiassa näyttää oppineen
kerjäämään paremmin… Sitten vaan suitset päähän ja kentälle! Tarkoituksena oli
vaan käydä kaikki perusjutut läpi, sillä olin tosiaan ensimmäinen, kuka
Pinnillä ratsasti kotiinpaluun jälkeen. Piti siis vähän testailla, mihin
suuntaan asiat olivat menneet tällä välin.
Ensimmäisenä erona aikaisempaan huomasin heti – minkä jo
kuvistakin näki – Pinnin mahan. Se on nimittäin kasvanut aika hyväksi
vararavinnonturvaajaksi. Samalla tietenkin myös kunto huononee, minkä huomasin
jo ravien jälkeen. Pinni tuntui muuten tosi hyvältä, paitsi laukka oli aika
kiireistä. Oli kuitenkin parempi, että Pinni laukkasi reippaasti eteenpäin ilman
kauheata pukkirodeota kuin toisten päin. Pari pukkia tuli molempiin suuntiin –
yhdestä taisin tulla alaskin :D
Pinni taipui hyvin ja kun olin käynyt kaikki askellajit
läpi, kokeilin vielä perus pohkeenväistöjä molempiin suuntiin käynnissä. Niissäkin
Pinni oli yllättävän hieno ja olin kyllä tosi ylpeä neidistä! Varsinkin ravi
oli tosi hienoa ja rentoa, vaikka painoikin kädelle vähän enemmän kuin ennen.
Lopuksi annoimme Pinnin vielä vähän irroitella ja purkaa energiaansa kentällä.
 |
| Hali <3 |
 |
| <3 |
~ Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti