lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kohtaaminen

Helmikuun vikalla kokonaisella viikolla oli meillä viimeinen viikko Ossin vanhalla tallilla..
     Alku viikosta liikutin Ossin vaihtelun vuoksi liinassa ns pellolla. Ossi meni oikein hienosti, vaikka vähän alkuun jännitti naapurissa menevää kaivinkonetta ja traktoria.



Oli ihana sää! Just sopivasti pakasta ja aurinkopaistoi ihanasti.
     Seuraavalla liikutuskerralla mentiin kentillä ilman satulaa ja työskenneltiin kasilla kentän keskellä kun ura oli lumen alla liukas.
     Ossi oli oikein ihana ratsastaa. Kuunteli hyvin istuttaa ja kantoi itse itseään tosi hyvin. Sekä taipui hienosti ja vaikka suunta vaihtui pysyi Ossi hienosti kasassa. Tästä ei valitettavasti ole kuvia.

Viimeiseksi liikutukseksi vanhalla tallilla oli sunnuntai iltana kun Ilsen kanssa ensin pakkailtiin tavaroita autoon ja siivottii muutenkin meidän paikkoja & tavaroita. Kauheasti ehti kertyä turhaa tavaraa tässä 1,5 vuodessa. Tosin saipahan samalla tehtyä katsastuksen mitä löytyy ja mitä ei. Kuten olin jo ostamassa uutta pidempää satulavyötä, mutta siivouksen yhteydessä löytikin kasa satulavöitä joten ei tarvitsekaan ostaa, ainakaan ihan heti uutta.
     Hiukan karkasi aihe, mutta siis viimeinen liikutus vanhalla tallilla. Sen piti olla tietty jotenkin erilainen kuin lähiaikoina. Joten päädyin liikuttamaan kentälle ratsain gramaanohjilla. Hiukan joutu taas miettii, että miten näillä mentiikään.. Mutta äkkiä se muistui mieleen. Ossi oli oikein hieno poika! Kuunteli jälleen hyvin istuntaa, oli kevyt ja miellyttävä ratsastaa kaikissa askellajeissa. Toiseen suuntaan pohkeenväistö oli vähän tahmasempaa kuin toiseen, mutta ihan hyvin Ossi väisti.
     Lopuksi Ilse hyppäs selkään. Otti parit ravit, ne meni tosi hyvin! Ottaen huomioon Ilsen vähäisen ratsastuksen, mutta huomasi että Ilse oli käynyt tunneilla. Meno näytti jo sen verran hyvälle.


Kun Ossi oli saatu riisuttua ratsastuskamoista niin päätin kokeilla mitä Ossi muistaa kuljetussuojista. Ekan askeleen kohdalla takajalka nousi liioiteltusti liian ylös ja eteen, mutta jo toisella askeleella Poika muisti miten niiden kanssa kuljetaan ja et ne ei häntä syö. Vähän oli Ossi selkeesti sitä mieltä, että nää jalassa tapahtuu yleensä jotain.. ja selkeästi katselli tarkkaaan ympärille. Parit kiekat otettiin ja kun meni niin hyvin ni pääsi karsinaan iltaheinille, vielä viimeisen kerran tähän talliin ja tähän karsinaan.

Ja seuraava päivä koitti. Oli aika pakata viimeiset tavarat autoon sekä valmistella Ossi lastausta varten. Alusta alkaen Ossi huomasi, että jotain outoa on tapahtumassa ja oli siksi hiukan levoton sekä tarkkana.
     Kun Niina viimein löysi perille asti niin oli aika lastata poika traikun kyytiin. Se ei menny ihan nappiin niinkuin viime kerralla tai sitä edellisellä kerralla. Sillä Ossin mielestä lastausilta oli erittäin pelottava, koska se ei osunut toisesta päästä maahan asti ja aina kun siihen astui tai astui pois niin se kolahti maahan.. ja piti äänen joka oli Ossin mielestä erittäin pelottava. Lastaukseen meni aikaa kaiken kaikkiaan noin 40min. Viimein kun poika sinne saatiin ja olin poistumassa iski toiselle paralle paniikki, että tännekö sä mamma mut hylkäät yksin pelottavaan koppiin, rauhottui kumminkin kun suljin oven ja auto lähti liikkeelle.
     Ajomatka sujui onneksi ihan rauhallisesti ilman mitään hötkyilyä. Matka kesti siis huomat 8min. Perille päästyä oven avatessa Ossilla oli kauhea tarve päästä äkkiä ulos ja tutkia missä se on. Reippain askelin käveltiin kohti hoitopaikkaa, jostain tarhasta kuului iloinen hirnahdus uudelle tulokkaalle. Kun itse näin Pinnin sanoin sille "Moi Pampsi, kato kuka tuli" Samaan aikaan kun Pinni huomasi Ossin, sen ryhti nousi ja korvat tötteröllä katsoi Ossia ihan ihmeissään.
     Ilse kävi hakemassa Pinnin tarhasta ja se ilme kun tajusivat kumpikin että kuka on vastassa oli kyllä näkemisen arvoinen. Molemmat korvat hörössä astelivat toinen toisiaan vastaan.




Kun nenät koski toisiaan, oli kyllä kaikkien naamalla iso leveä hymy, jota ei voinut välttää! Pitkät tovit kaverukset haistelivat toisiaan. Pinni hörisi Ossille vähän väliä❤ Ossin mielestä oli paljon kaikkea kiinnostavaa,että ei koko ajan jaksanut Pinniä tervehtiä. Mutta Pinni oli vahvasti eri mieltä ja osoitti sen hyvin selkeästi. Voi toisia❤ Viimeisen kerran nämä kaverukset näkevät pitkän tauon jälkeen, sillä ne eivät enää ikinä erkane eritalleille❤





Sitten Ossi pääsi tutustumaan uuteen kotiin eli tarhaan sekä uuteen kaveriin. Alkuun Voitto (Ossin tarhakaveri) ihmetteli mitä se sinne tulee ja kuka se on. Vähän pojat siinä nahjaili hetken murto-osan, sekä Voitto juoksutti Ossia muutamat askeleet. Sitten hetken päästä kaverukset alkoi rapsuttelemaan toisiaan ja syömään heinää. Siinä vasta olikin Ossilla ihmeteltävää. Sillä heinä on vapaa heinä eli kokonainen paali heinäkaukalossa, jossa on vielä tupla verkko päällä. Hiukan oli Ossilla hakemista, että miten sitä ajetaan ja ei voinu olla nauramatta kun toinen epätoivoisesti yritti saada heinää suuhun. Muutamat tiukat kiskasut tuli kiskottua ja jalkakin polki kiukuspäissään maata, mutta kyllä se siitä alkoi sitten sujumaan.


Ossi joutui opettelemaan miten heinäverkosta syödään.

Ossi ja viereisen tarhan varsat.




Kun minä läksin tallilta jäivät uudet kaverukset mutustamaan heinää turvat ihan vierekkäin. Että eiköhän niistä tule vielä hyvät kaverukset.

-Tiiu

Ps. Nyt on tulossa urakalla postauksia ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti